Kokouskartano Villa Wolax sijaitsee Turun kupeessa, Kuusiston kauniissa saaressa upean luonnon keskellä. Wolaxiin on luotu upeat puitteet ja toimivan kokonaisuuden erilaisille tapahtumille ja tyytyväisille asiakkaille. Olipa tarve suuri tai pieni, muuttuu Villa Wolax moneksi aina tarpeen ja toivomusten mukaan.

Villa Wolax´in rakennutti aatelismies pankkiiri Johan Oswald Wasastjerna 1899 puolisonsa Johanna Wreden kanssa perheensä kesähuvilaksi Kuusiston läntiseen kärkeen Vuolahden rannalle. Päärakennus on tehty pitsikartanotyyliin, seinät tukevasta hirrestä ja verhoiltu ajan tavan mukaan koristeellisesti. Tilaan kuuluivat lisäksi puutarhurin ja ajurin asuttamat erilliset rakennukset ja maata ympäriltä. Ajan hengen mukaan kesäisin vietettiin vilkasta seuraelämää. Villa Wolaxin puitteetkin rakennettiin perheen statuksen mukaisesti tilavine salonkeineen. Kertoman mukaan myös hyvin tunnettu kirjailija Mika Waltari on vieraillut Wolaxissa kesän juhlien aikaan.

Arvokkaat tunnusmerkit, puistomainen ympäristö ja kartanomaiset vanhat rakennukset on säilytetty muistoina menneistä ajoista. Vuosisataisen Villa Wolax´in terassilta aukeaa viihtyisä ja monimuotoinen merimaisema Vapparnin selälle.

Käy tutustumassa tähän upeaan kartanoon ja sen mahdollisuuksiin osoitteessa:

 www.villawolax.fi

Harvassa on niitä, joiden kasvoille ei hymy nouse, kun laittaa vanhan grammarin soimaan. Savikiekon rohina ja tunnelmallinen musiikki herkistää niin mielen kuin sydämmen. Uusi tekniikka ja hieno äänenlaatu ei pysty korvaamaan vanhaa tunnelmaa.

Gramofoni

Kuvassa vanha torvigramofoni

Gramofoni eli tutummin grammari on äänentallennuksen historian alkuvaiheessa käytetty mekaanisesti ilman sähköistä vahvistusta toimiva levysoitin. Grammarin levylautasta pyörittää kammella viritettävä jousikoneisto, ja äänen vahvistaa äänirasia, jonka neula on terästä.

Savikiekko

Gramofonilevy tai sellakkalevy tai paremmin tunnettu nimitys savikiekko, on gramofonia varten kehitetty äänilevy, jota käytettiin 1880-luvulta 1960-luvulle saakka, jolloin sen korvasi suuremman tallennuskapasiteetin tarjoava LP-levy. Savikiekkojen pyörintänopeus oli yleisimmin 78 kierrosta minuutissa, mutta myös muita nopeuksia käytettiin. Levytyyppi vaatii LP-levyä leveämmän uransa takia oman neulansa ja äänirasiansa. Valmistusaineena käytettiin sellakan ja puuvillan tai muun vastaavan kuidun seosta. Sellakkalevyt olivat LP-levyjä paksumpia ja painavampia, ja olivat herkkiä särkymään pudotettaessa tai kolhaistessa, mistä tulee äänilevytyypin kansanomainen nimitys savikiekko.

Sekä grammareita että savikiekkoja löydät osoitteesta:

www.antiikkiliikewanhaelias.fi

Haluan kiittää lukioita ja toivottaa mahtavaa Uutta Vuotta 2010!

Uuden vuoden lupaukseni: Lupaan olla ahkera ja päivittää usein luettavaksenne uusia blogitekstejä, nähdään siis antiikin merkeissä myös ensi vuonna!

Toivottaa Hanna

Kupittaan Savi Oy oli vuonna 1921 Turussa perustettu tiili- ja keramiikka-alan yritys.  Tuotevalikoimaan kuului tiilien ja laattojen lisäksi myös keraamisia käyttö- ja koriste-esineitä. Kupittaan Saven tehtaan paikalla on harjoitettu keramiikka-alan toimintaa jo 1700-luvulta lukien.

Kupittaan Saven tuotteita palkittiin muun muassa Pariisin maailmannäyttelyssä vuonna 1937 ja Milanon triennaalissa.

Kuvassa Kupittaan Saven lattiamaljakko, jossa upeat Turku-aiheiset maalaukset: Tuomiokirkko, Samppalinnan mylly ja Turun linna

Tuotannossa oli käytössä alkuaikoina Aurajoen punaista savilietettä, jota tehtaalle tuotiin 1920-luvulla aluksi ”hevoskärripelillä”, mutta tuotannon kasvaessa rakennettiin savikuopalta tehtaalle kapearaiteinen rata. Saven saannin turvaamiseksi ostettiin Maariasta maa-alueita ja Jäkärlään perustettiin tytäryhtiö 1939.

Aluksi astioissa ja koriste-esineissä käytettiin ainoastaan punasavea, mutta myöhemmin alettiin tuoda Englannista hienompaa, valkoista savea. Keramiikkaosastoa laajennettiin 1930-luvulla ja etenkin hienokeramiikan kysyntä kasvoi tehtaan taiteilijoiden suunnittelemien mallien ja käsin tehtyjen maalausten ansiosta. Osastolle tuli vuonna 1936 Suomen ensimmäinen sähköuuni hienokeramiikan polttoon. Taidehistoriallisesti merkittävimmät tuotantovaiheet olivat 1930-luvun lopulta 1950-luvulle.

Kupittaan Saven tuotteiden tunnistamista hankaloittaa se, että tehdas ei käyttänyt vuosileimoja kuten esimerkiksi Arabia. Kupittaan Savella on kuitenkin ollut muutamia rekisteröityjä tavaramerkkejä kuten keraamisella osastolla Piispa Henrik -merkki, mutta kuitenkaan kaikkia esineitä ei leimattu. Tehtaan tiilet tunnettiin Kupittaa-, Henrik- ja Henrik-Erikois -merkeistä. Vaikka Kupittaan Savi lopetti toimintansa konkurssiin vuonna 1969, jäi se elämään koriste- ja käyttöesineissään, jotka ovat tämän päivän keräilijöiden himoitsemia.

Matti ja Maija -sarja sekä samankaltaiset, maalaisromantiikkaa ihannoivat aiheet, kuten Pyykkäri ja Sormikoukunvetäjät, olivat tavattoman suosittuja. ”Matti ja Maija olivat aloittelijan harjoittelua. Ensimmäiseksi joutui niitä maalaamaan. Sitten vähitellen pääsi muihin töihin, mutta oli kamalan noloa, jos joutui pitkään maalaamaan vain Matti ja Maijaa” ovat tehtaan vanhat työntekijät kertoneet. Nimikirjaimet esineen pohjassa kertovat, kuka on maalannut koristelut. Esineet merkattiin joskus myös made in Finland -kirjoituksella. Myöhemmin  tuli määräys, että pohjaan tuli maalata sekä suunnittelijan että maalarin nimikirjaimet. Puumerkeistä ei kuitenkaan ole kattavia luetteloita, eikä yrityksestä kunnon historiaa. Esineiden tekoajankohdan määrittämistä vaikeuttaa myös se, että monien esineiden tuotanto keskeytettiin ja aloitettiin taas uudelleen.

Työtä tehtiin pitkälti tilauslistojen mukaan, kauppamatkustajilta saatiin tietoa, mikä menee kaupaksi. Tehtaan puolelta tuotiin maalaamoon laatikoissa esineet ja mallit, joita niihin piti maalata. Tehtaassa kävi myös ulkomaisia taiteilijoita maalaamassa ja moni tunnettu turkulainen taiteilija on siellä tienannut opiskelurahoja.

Harvinainen Kupittaan ”morsiuspari”-figuuri