Kirjoittajan arkistot: hannakulmala

Viikon esine: LUURANKOPUHELIN

 

Hyvää helteistä kesäviikkoa lukijoilleni!

Tämän viikon esineeksi valitsin L.M.Ericssonin valmistaman pöytäpuhelimen, joka on saanut yleisesti tunnetun liikanimen ”luuranko”.

 

 

Luurankopuhelin on Ericssonin ensimmäinen täydellisellä kuulotorvella varustettu malli,  tätä kuulotorvea kutsutaan myös nimellä räkätorvi. Puhelimen mallivuosi oli 1892 ja se oli kovasti suosittu malli, jota valmistettiin kolmenkymmenen vuoden ajan ja myytiin ympäri maailmaa.

Vaikka luurankoa valmistettiin suuret määrät, se on silti koristeellisuutensa vuoksi hyvin haluttu ja siksi siis myös harvinainen. Ruotsissa puhelimen lempinimi on yleisemmin mäyräkoira, kuin luuranko.

 

 

 

KESKIKESÄN JUHLAN KUNNIAKSI

 

 

Juhannus lähestyy, tuo ihana keskikesän juhla. Juhannukseen perinteisesti liittyy koivut, sauna ja vihtominen. Mutta myös kesän kunniaksi juhlajuomalla kilistäminen, juhlan arvokkuutta ja juoman eleganssia lisää kaunis viinilasi.

Mielestäni on aivan totta, että kaunis lasi parantaa myös itse juoman aistimista. Ja jostain kuulin, että nykyään viiniasiantuntijat pitävät viinilasin merkitystä viinin nauttimisessa jopa yhtä tärkeänä kuin viinin tarjoilulämpötilaa.

Laitankin nyt kuvia vanhoista upeista pikareista ja sen myötä toivotan ihanaa yöttömän yön juhlaa, hauskaa Juhannusta!

 

 

 

 

 

 

 

Viikon esine: LINNUNPESÄ-TAIDELAATTA

 

Juhannusviikon viikon esineeksi valitsin Taisto Kaasisen suurikokoisen ja upean taidelaatan. Laatassa on aihe, joka on ajankohtainen tähän vuodenaikaan, lintu ruokkimassa poikasiaan linnunpesässä.

 

 

Taisto Kaasinen (1918 – 1980) työskenteli Arabiassa vuosina 1947-52, josta siirtyi Ruotsiin, mutta kuitenkin palasi takaisin Arabiaan 1962. Kaasinen aloitti Arabian taideosastolla vuonna 1963 ja jatkoi työskentelyään siellä vuoteen 1974. 

Taisto Kaasisen tuotantoon kuuluu uniikkiveistoksia ja reliefejä, myös julkisia seinäreliefejä. Wärtsilän omistuksessa Arabian taiteilijat suunnittelivat suurikokoisia tilausteoksia myös Wärtsilän telakalta valmistuneisiin aluksiin. Kaasinen toteutti useita tälläisiä töitä autolauttoihin ja jäänmurtajiin.

Keräilyn kohteena: RYIJYT

 

 

Ryijyllä tarkoitetaan pitkänukkaista villaista peitettä, jota nykyisin pidetään lähinnä seinällä koristeena. Ryijyjä valmistetaan kahdella tavalla: kutomalla kangaspuissa tai ompelemalla nukat valmiiseen pohjaan.

Alunperin ryijyjä käytettiin Viikinkien aikoihin veneenpeittoina, käärinliinoina, peitteinä ja lämmikkeenä. Joskus 1700-luvulla vuoteissa alettiin käyttää täkkejä, ja ryijyjä ryhdyttiin käyttämään juhlissa ja koristeina. Eri alueille kehittyi omia tyypillisiä malleja, niitä tehtiin esimerkiksi kapioiksi tai suvun morsiusryijyiksi. Tästä johtuen vuosiluku, ihmishahmot ja sydänkuviot olivat suosittuja.

 

 

Suurin ryijyinnostus Suomessa alkoi 1920-luvulla, tuolloin Suomen Käsityön Ystävät alkoi myydä ryijymalleja ja tarvikepaketteja ryijyntekijöille. Malleja julkaistiin värikuvina muun muassa Kotiliesi-lehdessä. Seinällä ryijy toimii myös lämpöä ja ääntä eristävänä. Ryijyn ripustamisessa kannattaa välttää suoraa auringonvaloa. Ryijyn hoitoon suositellaan tuulettamista, pienitehoista imurointia sekä lumipesua.

 

 

 

 

Viikon esine: LAIVAN PIENOISMALLI

 

RIBJÖRN

 

 

Tämän viikon esineeksi valikoitui liikkeemme uusin tulokas, mielenkiintoinen laivan pienoismalli. Pienoismalli esittää höyryalus Ribjörniä. Ribjörn oli Helsinkiläisen varustamo Ribjörnin (Oy Knudsen & Lindfors Ab) alus 1930-luvulla.

Alunperin laiva oli rakennettu vuonna 1881 Englannissa, tällöin se sain nimekseen True Briton. Englannista laiva siirtyi Ruotsiin jossa vuosien vieriessä ja varustamoiden vaihtuessa sai uuden nimen Lovisa. Vuonna 1937 alus myytiin Helsinkiin ja nimettiin Ribjörniksi.

Laiva pysyi suomalais-omistuksessa aina 20.3.1953 asti, jolloin se upposi törmättyään Englantilaiseen höyryalus Briardeneen. Miehistö lukuunottamatta naispuolista kokkia selvisivät yhteentörmäyksestä.

 

Vanha valokuva höyryalus Ribjörnistä

 

 

Antiikkiliike Wanha Elias