Tämän viikon esineenä esittelen vanhan kahvinkeittimen. Kyseessä on harvinainen esine 1820-luvulta. Kahvia keitettiin 1800-luvulla pääosin kuparipannuissa ja kahvinkeittimet olivat harvinaisia ylellisyysesineitä. Tämän kyseisen kahvipannun historiasta on tiedossa seuraavaa: Hollantilainen tupakkatehdas Theodorus Niemeyer Ltd on lahjoittanut kahvikeittimen entiselle Amer-Tupakka Oy:lle ja näin kahvinkeitin on kulkeutunut Suomeen.
Kahvin historiaa
Kahvin juuret ulottuvat hyvin pitkälle menneisyyteen. Aivan ensimmäiset arkeologiset löydökset kahvipapujen käytöstä ovat noin 4000 vuoden takaa ja kahvipavuilla on käyty kauppaa noin 900 vuotta ennen ajanlaskun alkua. Tuohon aikaan kahvia ei paahdettu, vaan murskatut pavut sekoitettiin veden joukkoon. Papujen sokeripitoisuuden vuoksi juomasta tuli käymisprosessin myötä alkoholipitoista.
Pavuista paahtamalla kahvia on valmistettu noin 600–800 vuoden ajan. Tarina kertoo, että abyssinialainen lammaspaimen nimeltä Kaldi oli huomannut lampaidensa tulleen levottomiksi näiden laidunnettua paikassa, missä kasvoi pensaita, joissa kasvoi punaisia kirsikan näköisiä marjoja. Hän maistoi marjoja ja huomasi niiden piristävän vaikutuksen. Paimen piti kokemusta niin poikkeuksellisena, että vei marjoja läheiseen luostariin. Syystä tai toisesta marjat päätyivät luostarissa tuleen, missä ne paahtuivat levittäen huumaavaa kahvin tuoksua. Ihana tuoksu herätti munkkien kiinnostuksen, ja nämä sekoittivat tuhkasta keräämänsä paahtuneet kahvinpavut veteen valmistaen ensimmäisen kahvin.
Pikkuhiljaa kahvinjuonti yleistyi ja kahvi levisi 1500-luvun aikana Egyptiin, Turkkiin sekä Syyriaan. Eurooppaan kahvi saapui 1600-luvun alussa venetsialaisten kauppiaiden mukana. Vähitellen kahvi levisi Italiasta pohjoiseen, ja vasta 1700-luvun aikana kahvi levisi myös Suomeen.
”Ensimmäinen on vieraanvaraisuutta, toinen juodaan virkistykseksi, mutta kolmannessa on jo vihan itu”, näin kertoo vanha arabialainen sananlasku.