Arkku on yksi vanhimpia huonekalujamme. Alettiinhan ensimmäisiä arkkuja valmistaa jo 500-luvulla. Arkut ovat toimineet säilytyskalusteina ja tasakantiset arkut myös istuimina. Alunperin arkuissa käytettiin metallilyötteitä rakennetta tukevoittamaan, mutta keskiajalla opitun kulmasinkkauksen myötä lyötteet vaihtuivat enemmän koristuksiksi.

Arkkuja koristeltiin mm. ootraamalla, eli maalamalla arkun pintaan jalopuuta jäljittelevä kuvio. Sisäpuolelta arkkuja koristemaalattiin, maata kiertävät maalarimestarit tekivät arkkuihin ja muihin huonekaluihin taidokkaita koristuksia, mutta usein arkuissa on myös hyvin alkeellisia vuosiluku- tai monogrammimaalauksia. Koristemaalaaminen oli hyvin yleistä mm. Pohjanmaalla.

Säätyläiskodeissa arkut hylättiin epämuodikkaina ja epäkäytännöllisinä huonekaluina 1800-luvun alkupuolella. Säilytystiloina alettiin enemmän käyttämään kaappeja ja lipastoja. Arkut saivat siirtyä ullakoille ja aittoihin. Nykyään arkku on taas muodikas huonekalu ja ennenkaikkea käytännöllinen. Varsinkin tasakantiset arkut ovat suosiossa, niiden monien käyttömahdollisuuksien vuoksi. Käyhän arkku nykykodeissa mitä mainioimmin niin pöydäksi, istuimeksi tai alkuperäisen käyttönsä mukaisesti säilytykseen.

www.antiikkiliikewanhaelias.fi

Renki oli tilallisen maanviljelijän apumies. Erityisesti maatalouksissa, joissa ei ollut koneita mutta tuotanto on selvästi ylitse omavarantarpeen, rengit olivat varsin välttämättömiä. Tavallisesti renki myös asui talon mailla ja oli talon ruoassa ja vaatteessa, eli ylöspidossa. Renki saattoi olla kausirenki eli hänet palkattiin vain esimerkiksi heinänteon tai viljankorjuun ajaksi.

Renginkaappilla tarkoitettiin rengin henkilökohtaisten tavaroiden säilytyspaikkaa, rengin omaa komeroa. Siihen piti mahtua koko omaisuus mitä rengillä oli. Jos renki sai pestuumarkkinoilla uuden isännän, niin kaappi otettiin mukaan ja kannettiin selässä. Rengillä saattoi olla vahva nahkahihna, jolla kaapin sai kohtuullisen helposi selkäänsä. Kaapeissa on monesti molemmin puolin haka, jolla kaapin taas sai ripustettua seinälle, pois jaloista.

Renginkaappeja on monenmoisia, pienimmistä suuriin ja karuista kaapeista aina koristeltuihin saakka. Renginkaapit ovat löytäneet tiensä myös nykykoteihin, seinälle sopiva kaappi käy yhtälailla pieneen kuin suureenkin tilaan. Myös moderniin sisustukseen veikeä seinäkaappi tuo ripauksen vanhan ajan lämpöä.

Kuvassa 1700-1800-luvun renginkaappi alkuperäisvärityksellä

Kirjoituslipasto – klahvipiironki – klaffilipasto, tällä huonekalulla on monta nimeä ja vähintään yhtä monta käyttötarkoitusta. Mallejakin on monia, yksinkertaisesta käyttöpiirongista juhlavaan salinkalusteeseen. Tällä hetkellä trendinä on käyttää kirjoistuslipastoa pienenä työpisteenä – monella kotitietokoneena toimii kannettava, jota kätevästi saa käytettyä kirjoituslipaston käännettävällä kannella ja työskentelyn loputtua läppärin ja paperit, laskut ynnä muut tärkeät mutta ei niin sisustukselliset tarvikkeet saa piiloon klahvipiirongin moniin laatikoihin. Ja voilà, taas sisustus on moitteeton! 

Yhtälailla klaffipiironki on kätevä vaikkapa vaatesäilytykseen, sisäpuolen pieniin laatikoihin taas saa sukat, kravatit tai vaikkapa korut piiloon.

Kuvan kirjoituslipasto on hieman juhlavampi malli, se on tammea ja valmistettu noin 1880-luvulla. Isojen laatikoiden lisäksi klahvin sisäpuolella on lukuisia pieniä laatikoita ja kaappi. Myös ainakin yksi salalokero löytyy tästä piirongista.